Elonmerkki kokosi Suomen johtavat viestinnän asiantuntijat yhteen 22.9.2016. Oli urani ehdottomia kohokohtia pitää puheenvuoro messukeskuksessa ja toteuttaa opiskelijoiden ja Inforin kanssa tämä tapahtuma. Teimme tavoitteet todeksi.

10 kuukautta aiemmin…

22.11.2015. Minulla on tapana kirjoittaa aamuisin paperille kulloinkin 5 merkittävintä tavoitettani. Tänään kirjoitan ensimmäisen kerran näin: “Luennoin digitaalisesta viestinnästä Suomen johtavien viestinnän asiantuntijoiden edessä vuoden kuluessa.”

Kirjoitan myös päivittäin toisen tavoitteeni: “Yhdistän opiskelijat työelämän kanssa.”

Kirjoitan tavoitteet päivästä toiseen paperille niihin vahvasti uskoen. Iltaisin kirjoitan, miten olen edennyt kohti tavoitteitani. Yksinkertaista. (Jos haluat oppia tästä tekniikasta enemmän, lue aiempi blogini tavoitteiden kirjoittamisen tärkeydestä.)

Harjoittelen aina kun se on mahdollista. Kun treenaa, oppii.

18.4.2016 Saan viestin Inforin Paula Pauniaholta, jossa minua pyydetään puhumaan Elonmerkkiin, Suomen viestinnän ykköstapahtumaan. Voiko tämä olla totta? Nöyryys valtaa mielen. Jännitys ja innostus alkavat rakentua käsi kädessä.

Pohdimme tapahtumaa ja sovimme, että Laurean opiskelijat pääsevät oppimaan ja osallistumaan tapahtuman suunnitteluun, markkinointiin ja toteutukseen. Jes!

18.5. Kokoonnumme opiskelijoiden ja Inforin väen kanssa. Visioimme tulevaa: opiskelijat somettamaan, bloggaamaan, videoimaan, ja toimimaan some-tohtoreina tapahtumassa.

19.5.-18.8. Teemme kovasti töitä. Kirjoitamme mm. tämän blogin opiskelijoiden kanssa.

19.9. Jännitys tiivistyy: henkilökohtainen unelma, kunniapaikka, kolmen päivän kuluttua. Miten onnistuisimme? Kysyn yhä uudelleen itseltäni: miten yleisö hyötyy puheenvuorosta eniten? Miten opiskelijat saavat eniten irti? Kiteytän aina paperille: rohkeus, innostus, uuden oppiminen. Näitä haluamme korostaa.

20.9. Kirjoitan itselleni: “näin pidin elämäni puheen”, jossa korostan yleisön hyötyjä. (Huom. kirjoitus imperfektissä, ikään kuin onnistuminen olisi jo totta, vaikka tapahtuma vasta edessä.)

22.9. klo 9.59.
The day. Istun eturivissä. Peter Nyman juontaa allekirjoittaneen ja kanssapuhujani, Teknologiateollisuuden viestintäjohtaja Nora Elersin sekä valtiovarainministeriön Erja Lohikosken lavalle. Kiitos Nora ja Erja! Happea, hymy, kroppa auki. Päätän onnistua.

Kerron yleisölle avoimesti, että minua jännittää, mutta haluan olla rohkea ja tehdä parhaani. Tämä vapauttaa tunnelman. Aistin, kuinka innostus ja rohkeus leviävät yleisöön. Endorfiinit alkavat virrata.

22.9. klo 10.45.
Henkilökohtainen tavoite saavutettu. Puhe pidetty. Itsensä ylittänyt, kiitollinen olo.

Loppupäivä
Opiskelijat häikäisevät osaamisellaan koko tapahtuman ajan. Teemu kuvaa videota, Katarina ja Laura kuvaavat, haastattelevat ja tykittävät someen sisältöä. Maija ja Viveka auttavat “sometohtori” -rooleissaan viestinnän asiantuntijoita uusien somekanavien ja saloihin. Tämä on ihan paras porukka ikinä. Nämä tyypit pääsevät elämässään juuri niin pitkälle kuin itse haluavat. Uskomattoman hienoja ihmisiä. Mulla on kyllä unelmaduuni. -Ilkka 28.9.2016

Laurean Elonmerkki-tiimi:
Kuvat: Katarina Kirvesmäki, Teemu Reunila, Laura Laukka
Video:  Teemu Reunila
Sometohtorit: Viveka Kulmala ja Maija Vakkilainen
Teksti: Ilkka Kurkela

Dear reader thanks for joining in, it makes me happy. I want to share a simple but strong and effective learning of life: “Always take the road less travelled.” To me personally, it means this: see the opportunities around you and take the courage to act upon these opportunities.

Let me tell you a brief story. This morning the air was very brisk, lots of fog, leaves were falling from the trees. Signs of autumn were clearly present. I went for jogging.

At one specific place in my route there is a very narrow path right next to a much larger road. It is so small that you can barely notice it. Normally I just ignore it and follow the bigger road, the excpected, the “status quo”.

Today, I decided to do something different. To explore this narrow path (you may see it in the pic if you look closely). It appeared to be a great decision, as I found this marvellous view to the Baltic sea.

A small step can lead to beautiful opportunities that you could have not imagined.

In life there is lots of uncertainy. If you actively take small steps to explore something new you rewire your brain to cope with the constant change. Suddenly chance will be a normal part in life, perhaps even something enjoyable?

Become more aware of your surroundings, your decisions, and ultimately your thoughts. Become more grateful, fill your life with new experiences – you shall find an inspiring journey deep inwards. Allow yourself new enriching experiences. Become the captain of your own soul. It is your life after all.

What will be “the road less travelled” that you will take today?

—

Finally, I want to thank my friend and collaborator Kyla Mitsunaga for sharing this idea of taking the road less travelled. Also I want to express my gratefulness to the amazing students of Laurea UAS who I get to spend time with and learn on a daily basis. Also please notice that all the photos in this post have not been edited for the sake of originality.